Lähdimme Kirstin kanssa ajamaan Fiskarsin torilta klo 6.45 minun autollani kohti Länsisatamaa. Suunnilleen Kirkkonummen kohdalla Kirsti sanoi sanan passi, jolloin tajusin, etten ollut ottanut omaani mukaan. Perhosia mahassa jatkoimme matkaa, koska muutakaan ei ollut tehtävissä. Satamassa oli piirin toiminnanjohtaja Anne Lempinen matkalippuineen odottamassa. Olin jo heti käynyt vilkaisemassa, miten terminaalissa rajavartio toimii ja todennut, ettei passeja katsota. Paikalla oli myös piirin hallituksen jäsen Hannele Kivikoski, joka on poliisi. Kerroin hänelle ongelmani ja kysyin mitä minulle voi tapahtua, jos lähden matkaan ilman passia. Sain kuulla, että sakot voin saada matkustamisesta ilman asianmukaisia matkadokumentteja. Päätin ottaa riskin, sillä en halunnut jäädä pois tästä tilaisuudesta saada koulutusta, tavata muita marttoja ja käydä Tallinnassa pitkästä aikaa. Selvisin ilman tarkastusta, mutta tämän jälkeen en varmaan unohda ottaa passia edes yhden päivän matkalle.
Matkaan oli lähtenyt n. 80 uusimaalaista marttaa. Laivassa kokoonnuimme kongefenssisaliin, nautimme pienen aamiaisen ja läsnäolleiden piirin hallituksen jäsenten esittäydyttyä Anne kertoi asioita, joita yhdistysten puheenjohtajien ja sihteereiden on tiedettävä. Samat asiat löytyvät Marttaliiton sivuilta järjestökansiosta. Tätä voivat kaikki lukea kirjautumalla jäsennumerollaan "jäsenille"-sivuille. Siellä on selostettu hallituksen, puheenjohtajan ja sihteerin tehtävät. Lisäksi hän kertoi tiedottamisesta ja esitti tiedotuskaavion, jossa oli käytetty mallina viime vuoden lopulla perustetun Tammisaaren Marttayhdistyksen tiedotussuunnitelmaa. Tästä hän lupasi laittaa meille tietoa sähköpostilla. Tiedotus kiinnostaakin minua erityisesti ja sen kehittämiseen meidän yhdistyksessämme tämän blogin perustaminenkin tähtää. Tammisaaren malli on kuitenkin toistaiseksi meille liian työläs ylläpitää.
Tallinnassa suurin osa osallistujista lähti kahdella bussilla ostoksille Karnaluks-nimiseen lankakauppaan ja kiertoajelulle. Kirsti ja minä lähdimme jalan vanhaan kaupunkiin, joka on minulle hyvin tuttu. Vettä oli alkanut tihuuttaa ja kaupunki näytti tosi harmaalta. Lunta oli vain nimeksi siellä täällä. Kävimme ensin kahvilla Bonaparte-kahvilassa Olevimägi-kadulla ja lähdimme sitten raitovaunulla tekstiilitukkuun Abakhan, jossa myydään kankaita ja ompelutarvikkeita. Ostosten jälkeen palasimme vanhaan kaupunkiin, kävin ostamassa pellavanarua ja menimme Vene-kadulla sijaitsevaan pihaan Meistrite Hoov suosikkikahvilaani Schokolaterie S´nt Pierre. Sinne tuli myös Anarkistimarttojen kaksi jäsentä. Istuimme sateen takia kahvilassa, kunnes piti lähteä laivaan.
Laivassa oli ensin yhteinen ateria. Istuimme samassa pöydässä Rekolan Marttojen ja Korson Marttojen jäsenten kanssa. Heihin oli kiva tutustua. Minulle selvisi, että useat marttayhdistykset suunnittelevat kesäretkeä Fiskarsiin ja sain toimia matkailuneuvoja. Se oli tosi kivaa, koska tunnen ruukkimme tarjonnan hyvin ja oli ilo suositella heille meidän oppaitamme Maija-Liisa ja Pirkkoa, myös siksi, että he ovat marttoja.
Ajo satamasta kotiin tapahtui pimeässä sateessa. Ajoin Kirstin Antskogiin ja olin kotona klo 22.30.
Kongressisali laivalla oli pieni. Otin kuvan joukostamme takaapäin. Kuvassa marttojen edessä seisoo joukko naisia laulamassa. Se on kansanmusiikkiryhmä, joka oli matkalla viikonloppuleirille ja matkusti viereisessä salissa. He halusivat matkan lopuksi laulaa meille, jos me paluumatkalla opetamme heitä leipomaan "riepuskaa". Valitettavasti matkustimme takaisin eri päivinä, joten he jäivät ilman vastapalvelusta.
Tallinnassakaan ei näkynyt vielä kevään kukkia ja sääkin oli niin surkea, että valokuvaminen ei innostanut.
Fiskarsissa 25.3 Milvi
